NÄKÖKULMA Dr. Ari Petäjävaara
Olen ollut viime vuosina kiinnostunut Länsi-Saharan konfliktista, joka sai alkunsa Marokon Suomen-suurlähettilään kanssa käydyistä intensiivisistä keskusteluista, joka luotsasi aiempaa kantaani asiaan. Kunnioittava vuoropuhelumme johti siihen, että osallistuin kahteen Helsingissä järjestettyyn keskusteluun moderaattorina ensimmäinen seminaareista, oli Savoyssa Helsingissä 4.11.2022.
Taustaa
Suomalaisena free-toimittajana oli varsin haastavaa hahmottaa kylmän sodan aikaisen perinnön kaikkia puolia Sahara-kysymyksessä. Historiallisesti pitkä ja osin siirtomaakonfliktiin perustuva Sahara-kysymys ei voi myöskään ratketa hetkessä. Ukrainan sodan ja suvereenien valtioiden alueellisesta koskemattomuudesta käydyn läpitunkevan keskustelun jälkeen aloin ymmärtää, miksi tämä kysymys on Marokolle niin tärkeä ja miksi lähes kaikki marokkolaiset, joiden kanssa minulla on ollut mahdollisuus keskustella Suomessa, nostivat sen johdonmukaisesti esiin. Näissä keskusteluissa korostettiin usein siirtomaavaltojen roolia sekä konfliktin alkuperästä, että sen ratkaisemisesta.
Espanja, Saharan alueen entinen ”kolonisaattori,” teki 7.huhtikuuta 2022 merkittävän päätöksen tunnustaa virallisesti Marokon vuonna 2007 esittämä autonomiasuunnitelma ainoaksi toteuttamiskelpoiseksi ratkaisuksi Marokon suvereniteetin alaisuudessa. Tämä oli historiallinen ja strateginen tunnustus.
Marokon pääuutiset olivat myös kiinnostuneita 4.11.2022 seminaarin jälkeen Savoyssa Helsingissä miten suhtaudun Saharan autonomiakysymykseen? Totesin, ettei Suomi ole koskaan ollut siirtomaan isäntä. Totesin lisäksi, että Ahvenanmaa voi olla hyvä polku myös Marokon Saharan autonomia kysymykseen.
Ranskan presidentin Macronin ilmoitus
Heinäkuun 30. päivänä 2024 valmistautuessani osallistumaan valtaistuinpäivään, Marokon kansallispäivään, joka vietettiin Helsingissä, kohtasin tiedotusvälineiden raportteja, joissa väitettiin, että Ranska oli päättänyt tunnustaa Marokon suvereniteetin Länsi-Saharan alueella. Mitä vaikutuksia tällä toimenpiteellä on konfliktien ratkaisuun ja alueelliseen vakauteen, ja miten se voisi edistää suvereenien valtioiden alueellisen koskemattomuuden säilymistä ja separatismien torjuntaa? Kehittäessäni näkemyksiäni tästä uudesta kehityksestä ajattelen myös Tindoufin leirien väestöä, joka todennäköisesti hyötyisi eniten tästä päätöksestä ja konfliktin lopullisesta ratkaisusta.
Ranskan presidentti Macron ilmoitti 30.heinäkuuta 2024 merkittävällä diplomaattisella kirjeellä virallisesti Marokon kuninkaalle, että Ranska tunnustaa Marokon suvereniteetin Länsi-Saharassa. Tämä julistus merkitsee ratkaisevaa kehitystä Pohjois-Afrikan aluetta koskevissa kansainvälisissä suhteissa, ja sillä on todennäköisesti laajoja vaikutuksia alueelliseen vakauteen ja kansainvälisiin diplomaattisiin yhteyksiin.
Ranskan ja Marokon tiedotusvälineiden analyysien mukaan Ranskan presidentin Macronin Marokon kuninkaalle lähettämässä kirjeessä korostetaan lujaa kantaa, jossa vahvistetaan, että ”Länsi-Saharan nykyinen ja tuleva asema on upotettu Marokon suvereniteettiin. ”Mielestäni sanamuodot ”nykyisyys” ja ”tulevaisuus” sisältävät syvällisen ja viisaan poliittisen viestin. Miksi? Koska tämä julistus ylittää kohteliaisuuden ja heijastaa syvällistä historiallista ja oikeudellista ymmärrystä Saharan asiasta. Hyödyntämällä näkökulmaansa ja kattavaa ymmärrystä tähän kysymykseen liittyvistä monimutkaisuuksista Ranska vahvistaa oikeutetut vaatimukset Länsi-Saharasta.
Ahvenmaa, YK ja Ranska
Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselmien mukaiselle neuvotteluratkaisulle, Suomen näkökulmasta voidaan viitata Ahvenanmaan tapaukseen, joka todennäköisesti inspiroi Länsi-Saharan itsehallintosuunnitelman laatijoita jossain vaiheessa. Monet lähteet viittaavat siihen, että Ranskan ilmoituksella on poliittista ja strategista merkitystä, koska se on peräisin YK:n turvallisuusneuvoston jäseneltä ja merkittävältä toimijalta maailmanlaajuisella poliittisella näyttämöllä, mikä tukee ennennäkemätöntä kansainvälistä vauhtia Marokon alueelliselle koskemattomuudelle. Ranskan vankkumaton tuki tässä asiassa paitsi vahvistaa Marokon asemaa myös toimi mallina muissa tilanteissa. Mukauttamalla kansainvälisen politiikkansa tähän kantaan Ranska vahvistaa Marokon suvereniteettivaatimusten uskottavuuden ja nostaa ne alueellisesta keskustelusta maailmalaajuisesti tunnustettuun näkökulmaan.
Ranskan tuki Marokon suvereniteetille Länsi-Saharassa ulottuu pelkkää diplomaattista siirtoa pidemmälle. Se merkitsee EU:n jäsenvaltion sitoutumista alueelliseen rauhaan. Vastustamalla separatismia ja puolustamalla yhtenäisyyttä Ranskan kanta auttaa se estämään Pohjois-Afrikan valtioiden hajoamisen. Tämä näkökulma on tärkeä alueella, jolle on ominaista konfliktit ja epävakaus, ja se tarjoaa tien ratkaisuihin ja yhteistyöhön perustuvan alueellisen vuorovaikutuksen.
Tämän valossa jopa Ranskan äärioikeistopuoleen johtaja Marine Le Pen uskoo, että hänen maansa ”on ollut hidas tunnustamaan Marokon vuosikymmeniä kestäneet ponnistelut Länsi-Saharan vakauttamiseksi ja turvaamiseksi osana Cherifian kuningaskuntaa.” Hän korostaa tarvetta tukea viranomaisten johtamia aloitteita, jotka edistävät rauhan lujittamista tällä alueella ja edistävät sen kehitystä.
Monille tarkkailijoille Ranskan presidentin Macronin kanta ei ole yksittäinen poliittinen valinta, vaan pikemminkin institutionaalista kantaa, joka ylittää poliittiset muutokset. Ranskan johdonmukainen tuki on osoitus siteestä Marokkoon ja alueen vakaudesta. Tämän julistuksen ajoitus valtaistuimen juhlaan, Marokon kansallispäivään, jota vietettiin myös Helsingissä 30.07.2024 korostaa tukea ja esittelee Ranskan laillista ulkopoliittista lähestymistapaa.
30.07.2024 Marokon kansallispäivän vastaanotto Helsingissä, vas. parlamentin puhemies Jussi Halla-aho, keskellä Marokon suurlähettiläs Suomessa ja Virossa Mohamed Achgalou ja oik. Viron parlamentin varapuhemies Toomas Kivimägi, joka on myös Eesti-Marokko parlamenttiryhmän puheenjohtaja. (Kuva Nora El Addaoui)
Lopuksi
Kun tosiasioita analysoidaan pohjoismaisesta näkökulmasta, on selvää, että Marokon suvereniteetin alaisen autonomiaratkaisun eurooppalainen ja kansainvälinen vauhti ei suosi konfliktin kumpaakaan osapuolta. Se on sen sijaan konkreettinen askel kohti inhimillistä ratkaisua Tindoufin leirien väestölle, vakaamman ja yhtenäisemmän Pohjois-Afrikan alueen luomista ja tärkeän esimerkin luomista maailmanlaajuiselle diplomatialle kiistanalaisilla aloilla, erityisesti suvereenien valtioiden kansallisen yhtenäisyyden ja alueellisen koskemattomuuden säilyttämistä.
Kannallaan Ranska yhtyy YK:n jäsenvaltioiden enemmistöön, mukaan lukien Yhdysvallat ja Espanja, tunnustamalla Marokon suvereniteetin länsimaisilla alueilla ja tukemalla autonomiasuunnitelmaa toteuttamiskelpoisena ja ainoana ratkaisuna tähän kylmän sodan aikaisesta dynamiikasta periytyvään konfliktiin. Näiden maiden joukossa on 16 EU:n jäsenvaltiota, jotka ovat selvästi ilmaisseet tukensa autonomialle.