Scandinavian MorgenPostin anonyymit gastronomit ovat valinneet Helsingin parhaita ruokapaikkoja. Mittarina ovat olleet raaka-aineiden laatu, esillepano, maku ja palvelu. Kierroksemme alkoi Helsingin Esplanadilta.
Hotelli Kämpin ravintolasta käveli ulos aikoinaan hieman tuohtunut herrasmies, jonka reseptiä ei hyväksytty ravintolan listalle. Herrasmiehen askeleet kulkivat sen jälkeen Esplanadin toiselle puolelle ravintola Savoyhin.
Kyseessä oli tietysti marsalkka Mannerheim, jonka Puolasta tuoma mainio resepti löytyy vielä nykyisinkin ravintolan listalta. Se on Savoyn vorschmack. Parhaiten se maistuu Marskin pöydässä. Pöytä on aluksi huomaamaton ja keittiön vieressä. Heikkohermoista voi häiritä keittiön oven liplatus, mutta Marskille se oli hätätilanteessa varauloskäynti.
Ravintola Savoyn nettisivuilla on osuva teksti: ” Täällä on kosittu. Erottu. Juhlittu. perustettu yrityksiä. Punottu sotasuunnitelmia.” ”Ravintolahistoriaa on tehty 79-vuotta.”
Ravintola on puitteiltaan Alvar Aaltoa ja Artekia kunnioittava. Helsingin Eteläesplanadi 14:ta yläkerrokset tunnetaan ja tiedetään myös mainiona kokouspaikkana. Ajattomuutta lisää Helsingin kattojen näköala ja tunnelma.
Aikoinaan kilpailtiin Marskin pöydän saamisesta seurueelle. Muutamat sen ajan hovimestarit vaihtoivat varauksia, riippuen kuuluisuuksien asteesta. Nyt tätä ilmiötä ei enää onneksi ole. Palveluketju on erinomainen. Myös lähtö ja tulovaiheessa. Mukava yksityiskohta on sukeltaa Savoyn tunnelmaan baarissa, ennen päivällistä tai pitkää lounasta.
À la Carten alkuruuista löytyy aikaisemmin kerrottu Savoyn vorschmack lisukkeineen. Se on aina varma valinta ja maistuu parhaiten oluen ja Marskin snapsin kanssa.
Hyvä alkuruokavalinta on myös kotimainen porsaanposki glaseerauksineen ja mustaherukkoineen.
À la Carten pääruoat jakautuvat selkeästi kahteen kastiin; lihaan ja kalaan. Lohi ja kuha olivat myös takuuvarmoja, mutta miksi listalla ei ole pääruokana hummeria ja muita mereneläimiä. Liharuuasta kannatta mainita Wanhantuvan ankka, joka oli täydellisen taitavasti tehty ja aseteltu.
Jälkiruuat ovat myös kapeasta listasta huolimatta varmaa, maukasta ja kauniisti aseteltua. Keittiön ruokakulttuurimatka Pariisiin toisi ehkä enemmän rohkeutta ja uusia innovaatioita myös jälkiruokiin.
Savoyn viinilista on tyhjentävä.
Harmi, että Suomessa hyvien viinien ja samppanjoiden ravintolahinnat ovat tähtitieteelliset. Toisaalta jollainhan ravintolan käyttökate täytyy ansaita. Samppanjoiden listalta löytyy Dom Pérignon P2 1998 hintaan 680€ ja Dom Pérignon Rosé 2003, 770€. Hyvän kuohuviinin saa alle 100€:lla. Viinit liikkuvat noin 200-300€:n välillä. Armeliaan Chabliksen saa vuodelta 2014 96€:lla.
Olen kerran joutunut hyväksymään alaiseni ravintolaskun, josta samppanjan pullohinnaksi oli muodostunut yli 1.000€. Kun kysyin syytä näin kalliiseen juomaan, hän totesi, että oli halunnut antaa asiakkailleen ainutlaatuisen kokemuksen. Sovimme, että ruokailun kulut hyväksyttiin, mutta tilintarkastajan ohjeen mukaan samppanjat jäi omavastuulle. Erityisesti kun miljoonatilauksia ei saatu.
Vaikka Savoyn samppanja-, ja viinilista on huolella harkittu, ehdotan viinilistaan enemmän rohkeutta. Rohkeutta hinta-laatusuhteeseen, myös niille jotka maksavat laskun omalla kukkarollaan. Tämä toimenpide saattaisi jopa lisätä kävijämäärää.
Kiistatta voi lopuksi todeta, ettei Savoy jättänyt kylmäksi ruuan, palvelun, miljöön eikä kokonaislaadun osalta. Ravintola kuuluu selvästi Helsingin kärkeen.